Terho Pursiainen

Ammattietiikan idea

Professio on vaativa asiantuntija-ammatti. Ammatin paradigmoina eli malliesimerkkinä ovat lääkärin, asianajajan ja sielunhoitajan ammatit. Professionaalinen etiikka eli ammattietiikka on vaativien asiantuntija-ammattien etiikkaa. Professio on ideaalikäsite, teoreettinen konstruktio; täysin ihanteen mukaisia ammatteja ei esiinny käytännön elämässä.

Professio on paradigma, jota sovelletaan eri tahoihin soveltuvin osin. Eri ammattiryhmien etiikka on vaihtelevassa määrin professionaalista etiikkaa. Lääkärin ja lastentarhanopettajan professionaalisessa etiikassa on samoja aineksia vain paikoitellen.

Ammattilaisilla on etuja, professionaalisia etuja. Niihin kuuluu arvostettu yhteiskunnallinen asema. Yhteiskunnalliseen asemaan ovat tavallisesti liittyneet huomattavat taloudelliset edut. Monet ryhmät tavoittelevat ammatin asemaa. Ammatin asema kuuluu etuihin, joista kamppaillaan. Uusien ammattien vakiintuminen ei aina ole jo vakiintuneiden ammattien edun mukaista. 

Opettajan ja lastentarhanopettajan professionaalisen statuksen kehittäminen ja yleisen tunnustuksen saaminen sille on näiden ammattiryhmien olennainen etu. Profession peruspiirteisiin kuuluu erityinen ammattietiikka. Ammattieettiset julistukset ovat paitsi ammatille suunnattuja eettisiä kehotuksia myös suuren yleisön puhutteluja. Ammattien eettisissä julistuksissa on implisiittisiä pyyntöjä. Ne ovat pyyteellisiä. Niiden tarkoituksena on poikkeuksetta muun muassa kohentaa tai ainakin ylläpitää ammatin professionaalista statusta ja ammattilaisten nauttimaa kunnoitusta.

Ammatin asema ei ole historiaton. Yhteiskunnalliset muutokset järkyttävät vakiintuneidenkin ammattien asemaa. Jotkin professiot taantuvat, uusia syntyy.

Professioon pääsyä säännellään. Ammatin asema on sitä hauraampi, mitä vaikeampaa siihen pääsyä on rajoittaa. Ammatin harjoittamiseen tarvitaan tyypillisesti lupa viranomaiselta. Asiakkaan ja yhteiskunnan on voitava luottaa siihen, että ammattilaisena esiintyvällä on valtuudet ammatissa toimimiseen.

Hyvin monilla toimijoilla on asiakaskuntansa, päivittäisen tavaran kauppiaallakin. Profession asiakaskunta on erityinen. Periaatteessa jokainen yhteiskunnan jäsen voi joutua erityiseen elämäntilanteeseen, jossa hänelle on elintärkeää nimenomaan se asiantuntijatieto, joka ammatilla on hallussaan. Kuka tahansa meistä sairastuu, kuka tahansa voi syyttömänäkin joutua syytetyksi vakavasta rikoksesta, sielunhätäkin voi yllättää kenen vain. Jokaiseen kohdistuu sellaisen olosuhteen riski, jossa on riippuvainen sellaisesta asiantuntemuksesta, joka on varattu jonkin ammatin monopoliksi.

Koko yhteiskunta on ammatin asiakaskuntaa, mutta asiakkuus on yleensä vain potentiaalista. Kansainvälinen ammattilaisen asiakasta tarkoittava termi klientti (lat. cliens, engl. client) korostaa nimenomaan riippuvuussuhdetta. Tyypillisen ammatin potentiaalinen asiakas on elintärkeällä tavalla riippuvainen ammatin hallitsemista voimavaroista. Jotkin uudet professiot eivät tässä suhteessa ole tyypillisiä.

Ammatin asiakkaan riippuvuusasema selittää, miksi professio ja professionaaliset toimijat kiinnostavat niitäkin, jotka eivät satu kuulumaan ammatin asiakaskuntaan. Jos riski toteutuisi, he kuitenkin olisivat elintärkeällä tavalla riippuvaisia professiosta. Yleisön ammattiin kohdistuva kiinnostus on omakohtaista.

Ammattilaisena esiintyminen ilman asianmukaista lupaa on rikollista toimintaa. Siitä rangaistaan laillisin sanktioin. Laillisten seuraamusten lisäksi teeskentelijä kohtaa suuren yleisön syvän moraalisen närkästyksen vilppinsä tähden. Paitsi hänen omat asiakkaansa myös sivulliset kokevat tulleensa petetyiksi, jos paljastuu, että joku on esiintynyt lääkärinä, vaikkei ollutkaan oikea lääkäri. Ammatti muistuttaa joissakin suhteissa julkista luottamustointa. Sen tähden joka kerran, kun ammatti esittää ammattieettisen julistuksen, se kohdistaa julistuksensa samalla tavalla suureen yleisöön kuin poliitikko oman sanomansa.

Ammattietiikan suhde moraaliin valaisee moraalin käsitettä. Moraalissa on kyse luottamuksesta. Mielekkään yhteiselämän ja yhteistoiminnan perusehtona vapaissa yhteiskunnallisissa oloissa – kaikissa yhteiskunnissa, joissa ei luoteta pelkkään valvontaan ja viralliseen kuriin – on jokin välttämätön vähimmäismäärä yksilöiden välistä perusluottamusta. Jos yksilöiden keskinäinen yhteistyö sujuu hyvin, heidän välilleen rakentuu erityistä luottamusta. Perusluottamus on sitä luottamusta, jota yhteiskunnan jäsen tuntee ketä tahansa toista yhteiskunnan jäsentä kohtaan, ennen kuin erityiseen luottamukseen on ilmennyt aihetta.

Määrittelen moraalittoman teon miksi tahansa sellaiseksi teoksi, joka on omiaan järkyttämään perusluottamusta. Yhteiskunnan kaikilla jäsenillä on yhteinen intressi vaatia, ettei sellaisia tekoja tehdä. Moraali on yhtä kuin kaikki ne vaatimukset, joita yhteiskunnan kaikilla jäsenillä yhdessä on syytä kohdistaa jokaiseen erikseen varjellakseen perusluottamuksen olosuhteita.
Moraalittomalla teolla on ominaista, että se on sivulliseenkin kohdistuva loukkaus. Moraaliton teko järkyttää uhrin luottamusta teon tekijään, mutta samalla se järkyttää jokaisen yhteiskunnan jäsenen perusluottamusta kehen tahansa toiseen yhteiskunnan jäseneen. Moraalittomuus on tyypillisesti kolmannen osapuolen loukkaamista.

Ammattietiikan suhde moraaliin on hyvin intiimi. Kun ammattilainen särkee asiakkaansa luottamuksen, loukkaus kohdistuu jokaiseen yhteiskunnan jäseneen, koska kaikki ovat kaikkien ammattien potentiaalisia asiakkaita. Ammattietiikka on moraalia tyypillisimmillään, moraalin paradigma, jonka perusideaa voidaan soveltaa yhteiskunnan muihinkin osiin ja koko yhteiskuntaan.

Professiot ja professionaalinen etiikka vaativassa mielessä ovat vapaan (liberaalisen) yhteiskunnan instituutioita. Liberaalinen yhteiskunta ei perustu kontrolliin ja kuriin, vaan toimijoiden asetetuissa puitteissa vapaisiin valintoihin. Peruskäsitteenä on luottamus.

Vapaa yhteiskunta antaa ammateille laajoja vapauksia ja valtuuksia luottaen siihen, että ammatit käyttävät saamiaan valtuuksia perimmältään jokaisen yhteiskunnan jäsenen parhaaksi mahdolliseksi hyväksi. Perimmältään ammattivapaus on kaiken liberaalisen vapauden paradigmana.

Liberaalinen vapaus on luottamusvapautta. Se on ehdollista vapautta. Luottamus säilyy niin kauan kuin perusodotus toteutuu ja vapautta käytetään kaikkien yhteiskunnan tahojen perimmäisten etujen mukaisesti. Jos luottamusta rikotaan, ehdonalainen vapaus vaarantuu.

Ammattietiikan käsite on tiukasti sidoksissa ammatin ehdonalaisen vapauden käsitteeseen. Ammattietiikka on ammatin vastaus siihen luottamukseen, jota yhteiskunta eli kaikki yhteiskunnan jäsenet yhdessä kohdistavat siihen. Kiteyttämällä oman professionaalisen etiikkansa ja valvomalla sen toteutumista ammatin piirissä ammatti osoittaa yhteiskunnalle olevansa saamansa luottamuksen arvoinen.

Tästä näkökulmasta tulkittuna ammattietiikka on perimmältään ammatin sisäistä ryhmäkuria. Ammattilaiset kohtaavat monia viettelyksiä. Ammattilaisen nauttima vapaus ja etuoikeudet tarjoavat eri tilanteissa ammattitoimijalle mahdollisuuksia tyydyttää omia etuja ja mielitekoja tavalla, joka rikkoisi ammatin nauttimaa luottamusta. Ammatin professionaalinen etiikka on kaikkien niiden vaatimusten kokonaisuus, jotka ammatin kaikki harjoittajat yhdessä kohdistavat jokaiseen kolleegansa erikseen, jottei kukaan vaarantaisi ammatin ehdonalaista vapautta omista yksityisistä syistään.

Muotoiluni on kuitenkin vielä liian ahdas. Ammattietiikka ei ole vain vaatimuksia, vaan se sisältää kaikki ne käytänteet, joita soveltamalla ammatti koettaa elävässä elämässä varmistaa, että ammattietiikan vaatimukset myös täytetään. Yksi sellainen opettaja-ammatin käytänne on OAJ:n opetusalan eettinen neuvottelukunta, jonka jäsenenä esiinnyn tässä seminaarissa.

Ammattilainen on asiakkaansa etujen edustaja, agentti. Hänellä on yhteiskunnalta saatu valtuus ajaa asiakkaansa etuja ahtaasti. Vapaassa yhteiskunnassa näet luotetaan siihen, että jos jokaisella on tiukoissa tilanteissa agentti, joka on valtuus edustaa häntä ahtaasti, monia muita itsessään tärkeitä etuja sivuuttaen, se koituu viime kädessä jokaisen yhteiskunnan jäsenen hyväksi.

Ammattiin kohdistuu tyypillisesti useita ristiriitaisiakin vaatimuksia yhtä aikaa. Esimerkiksi koulu on hyvinvointiyhteiskunnan keskeinen funktio. Hyvinvointivaltion perusidea on tehdä yhteiskunnan jäsenistä toisilleen mahdollisimman hyödyllisiä tahoja. Koulun kävijään kohdistuvat siis kaikkien toisten odotukset, ja koulun odotetaan ohjaavan häntä täyttämään nämä odotukset parhaalla mahdollisella tavalla.

Toisaalta koulun kävijällä on oikeus luottaa siihen, että opettaja professionaalisena toimijana on nimenomaan hänen yksilöllinen agenttinsa. Ammattien etiikalle on tyypillistä, että yhteiskunta on antanut ammattilaiselle yksiselitteisen valtuuden ajaa asiakkaansa etuja jopa muiden itsessään tärkeiden etujen kustannuksella. Sikäli kuin opettaja on sanan täyteläisessä merkityksessä asiakkaansa hyväksi toimiva professionaalinen taho, hänellä on oikeus ikään kuin partisaanina puolustaa oppilaan, asiakkaansa etuja myös toisten yhteiskunnan jäsenten odotuksia ja – joskus vain näennäisiä – etuja vastaan.