Opetusalan eettisen neuvottelukunnan kannanotto 12.12.2000
Opettajan ja oppilaan väliset seurustelusuhteet
Julkisuudessa on viritelty keskustelua opettajan ja oppilaan välisen seurustelusuhteen hyväksyttävyydestä sattuneen yksittäisen tapauksen pohjalta. Siksi on aiheellista esittää joitakin yleisiä periaatteita, jotka on otettava huomioon eettiseltä kannalta opettajan ja hänen oppilaansa läheisissä suhteissa. Konkreettisissa yksittäistapauksissa tulee ottaa kantaa paikallisesti tarkan asiatiedon, kokemuksen ja voimassaolevien säännösten pohjalta.
Ihastuksen, kiintymyksen ja läheisyyden tunteet ovat elimellinen osa ihmissuhteita ja elämää. Niihin liittyy paljon positiivista energiaa ja välittämistä. Siksi ne ovat voimavara myös opetuksessa ja kasvatuksessa. Jos opetussuhde seksualisoituu ja muuttuu seurustelusuhteeksi, on vaarana, että se uhkaa oppimista ja kasvua ja rikkoo eettisesti hyväksyttävät rajat opettajan ja oppilaan riippuvuussuhteessa.
Opettajan ja oppilaan välinen suhde on luonteeltaan luottamus- ja riippuvuussuhde, jonka tarkoituksena on mahdollistaa oppiminen. Sen tulisi myös tukea oppilaan kasvua sellaisella tavalla, joka sopii oppilaan kulloiseenkin tilanteeseen ja elämänvaiheeseen.
On tavallista ja enimmäkseen hyödyllistä, että oppilas ja opettaja tuntevat toisensa läheisiksi ja hyväksyviksi. Oppilaan taholta tähän liittyy toisinaan ihannointia, ihastumista ja jopa rakastumista. Vuorovaikutukseen liittyy molemminpuolisia tunnekokemuksia. Siksi on edellytettävä, että opettaja tuntee oman vastuunsa ja pitää ammatilliset rajat selkeinä ymmärtäen samalla oppilaansa reagointia. Tämä on tärkeää myös siksi, että jos oppilas on lapsi, opettajan ja oppilaan suhteen seksualisoituminen sisältää psykologiselta kannalta arvioituna väistämättä insestisiä piirteitä.
Opetusryhmän kannalta on tärkeää tasapuolisuuden vaatimus. Jos opettaja nostaa ihastuksensa kohteen erityisasemaan opetusryhmässä, se herättää katetutta, vihaa ja kilpailua vieden ryhmää pois perustehtävästä. Tämä näkökohta koskee myös niitä tilanteita, missä kysymys on opettajan ja aikuisopiskelijan välisestä läheisestä suhteesta. Opettajan olisi myös muistettava, miten hankalaan tilanteeseen ja jopa painostukselle alttiiksi hän voi joutua antautuessaan liian läheiseen suhteeseen oppilaansa kanssa.
Ajassamme on piirteitä, joissa korostuu koko elämän seksualisoiminen lapsuusvuosista asti. Kaupalliset intressit ja julkisuus käyttävät lapsien ja nuorten seksuaalisuutta omiin tarkoituksiinsa hyvin esineellistävästi.