Opetusalan eettisen neuvottelukunnan kannanotto 11.12.2003

Koulun arviointi

Arviointi on aina kuulunut olennaisena osana kouluun. Opettajan eettisissä periaatteissa todetaan, että opettaja kehittää työtään ja arvioi omaa toimintaansa. Itsenäisenä ammattilaisena opettaja vastaa työstään ja kehittymisestään siinä. Arviointi on jatkuvaa ja tapahtuu monilla tavoilla ja tasoilla. Arvioinnilla pyritään luomaan mahdollisimman pätevästi käsitys vallitsevasta tilanteesta ja tapahtuneesta kehityksestä asetettujen tavoitteiden kannalta nähtynä. Arviointi on aina tilannesidonnaista, rajallista ja alkuehtojensa leimaamaa. Se ei ole itsetarkoitus, vaan tavoitteena on mahdollistaa toivottu kehitys asetettujen tai parhaillaan hahmoteltavina olevien tavoitteiden suunnassa. Arvioinnin hyödyntämisen kannalta on keskeistä, miten sen tulokset kouluyhteisössä käsitellään ja sovelletaan. On taattava voimavarat niiden muutoksien toteuttamiseksi, mitkä arvioinnin perusteella osoittautuvat tärkeiksi. Koulussa tapahtuu perinteisesti paljon oppilaiden ja oppilassuoritusten arviointia, jota on pyritty kehittämään toimivaksi, oikeudenmukaiseksi ja inhimilliseksi. Myös koulua itseään arvioidaan yhteiskunnan, viranomaisten, julkisen sanan ja vanhempien toimesta.

Tässä kannanotossa ei puututa oppilasarviointiin, vaan keskitytään kouluun ja opetukseen kohdistuvaan arviointiin.

Arviointi on yhteistyötä

Arvioinnin määrä koulussa on lisääntynyt, koska päätöksenteko ja suunnittelu edellyttävät yhä enemmän pätevään ja ajantasaiseen tietoon perustuvaa arviointia. Käydään myös jatkuvaa keskustelua arvioinnin tarpeellisuudesta, laadusta ja käyttötarkoituksesta. On ilmaistu huoli siitä, että tehokkuusvaatimukseen ja hyötyajatteluun perustuva kilpailu tunkeutuu arvioinnin varjolla kouluihin synnyttäen markkinaehtoista, opetusta kaventavaa välineellistämistä sekä kärjekästä vertailua ilman edellytyksien luomista uusien mahdollisuuksien toteuttamiselle. On myös keskusteltu siitä, millä tavalla luottamus voidaan säilyttää kerättäessä ehkä arkaluontoiselta tuntuvaa tietoa. On väitetty, että arviointiin perustuvassa vertailussa jotkut koulut leimautuvat helposti hyviksi ja toiset huonoiksi varsin yksiulotteisin perustein ottamatta huomioon erityisolosuhteita ja –taustoja. Tältä pohjalta ohjaillaan yleisön mielikuvia ja mielipiteitä.

Hyvin suoritettu ja järkevästi suunnattu arviointi yhdistyneenä avoimeen ja luottavaiseen toimintakulttuuriin on hyödyllinen apuväline koulujen kehittämisessä. Arviointia ei pitäisi nähdä irrallisena ulkopuolisen valvonnan välineenä, vaan yhteistyöstä nousevana ja sitä edistävänä keinona. On tärkeää, että opettajilla, vanhemmilla ja oppilailla on tarkoituksenmukaisella tavalla mahdollisuus osallistua sekä arvioinnin suunnitteluun että sen tulosten pohdintaan. Se on myös väline koulun ja hallinnon välisessä yhteistyössä sekä kunnallisella että valtakunnallisella tasolla. On hyvä, että julkisuudessa on oikeaa ja monipuolista tietoa tehdyistä arvioinneista. Se pitäisi esittää ymmärrettävällä tavalla ja muihin realiteetteihin järkevästi suhteutettuna. Koulujen tehtävien ja toimintaympäristöjen moninaisuus sekä monikulttuurisuus edellyttävät myös jännitteisten ja vastakkaisten näkökulmien ja niistä nousevien arviointien esillä pitämistä. On vältettävä arviointien esittämistä lopullisina ja kaiken kattavina totuuksina. Parhaimmillaankin ne ovat osanäkökulmia ja aina omista lähtöolettamuksistaan ja –asetuksistaan riippuvaisia.

Arviointi edellyttää luottamusta

Arviointi ei yleensä ole haavoittavaa, jos kouluissa vallitsee suvaitseva, ihmisläheinen ja erilaisuutta arvostava kulttuuri. Silloin voidaan arvostaa ihmisten erilaista panosta yhteisön elämään ja työhön sekä välttää sellaista kilpailua, minkä vallitessa jotkut kokevat menettävänsä itsekunnioituksensa ja kehittymismahdollisuutensa.

Jos arviointi koskee asioita, jotka ovat yksilöiden tai tiettyjen ryhmien kannalta henkilökohtaisia, intiimejä tai haavoittavia, on huolehdittava luottamuksellisuudesta samanlaisia periaatteita soveltaen, mitkä ovat yleisesti hyväksyttyjä esimerkiksi työnohjauksessa ja terapiassa. Arvioinnin kohteena olevilla ihmisillä on oikeus tietää arvioinnin tavoite ja käyttötarkoitus. Mikäli arvioinnin pohjana olevat tiedot on kerätty luvaten luottamuksellisuutta, on varmistuttava, että kyseinen lupaus pidetään siinä merkityksessä ja laajuudessa kuin siihen on sitouduttu.

Keskeistä on, että arviointi liittyy sellaisiin olennaisiin asioihin, joita kouluyhteisössä pidetään tärkeinä ja joita voidaan riittävän yksiselitteisesti tutkia. Arvioitavien yhteisöjen tulisi saada olla mukana arvioinnin suunnittelussa ja arviointia pitäisi voida perustella koulun oman tilanteen selvittämisen ja oman kehittämistarpeen kannalta. Muuten vaarana on asian mieltäminen vain ulkoiseksi kontrolliksi ja epäluottamuksen lisääntyminen arvioinnin seurauksena. Usein arvioinnin tarkoituksena on muuttaa vallitsevaa asiantilaa eli sillä on ohjaava merkitys. Tämä korostaa yhteisön osallistumisen tärkeyttä ja vahvaa panostamista tuloksista käytyyn keskusteluun ja jatkoprosessiin, mikä tavallisesti edellyttää myös riittävien resurssien varmistamista. 

Arvioinnin on oltava yksityiskohtaisesti perusteltu, selkeästi rajattu sekä menetelmiltään pätevä ja julkinen. Siinä on vältettävä sekä kohtuuttomia yleistyksiä että ihmisten yksityisyyden loukkaamista. Etukäteen on pohdittava sellaisia seikkoja, jotka voivat aiheuttaa vinoutumaa ja ilmeisiä väärintulkintoja esimerkiksi sukupuoleen, uskontoon, kansallisuuteen, sosiaaliryhmään tai rotuun liittyen.

Vapautta ja kriittisyyttä on vaalittava

Koulussa on tärkeä vaalia sekä opettajien että oppilaiden sisäistä vapautta. Opettajien ammattieettisten periaatteiden taustalla ovat ihmisarvo, totuudellisuus, oikeudenmukaisuus ja vapaus. Arvioinnin tulee mahdollistaa ja edistää näiden ydinasioiden toteutumista koulumaailmassa. Arviointi on ymmärretty liian kapeasti, jos sillä tarkoitetaan vain yhteiskunnan oikeutta oman intressinsä mukaisesti ohjata koululaitosta. Koulu on yhteiskuntaa uudistava ja sen kanssa kriittisesti keskusteleva yhteisö, joka palvelee ympäristönsä myös erilaisuudellaan, ennakkoluulottomuudellaan ja kritiikillään. Ei olisi yhteiskunnankaan edun mukaista ohjata kouluja pois tästä kriittisestä tehtävästä.

Alansa ammattilaisina opettajat ovat oman työnsä arvioitsijoita ja kehittäjiä. Oppiminen, osaaminen ja selviytymiskyky perustuvat muiden seikkojen lisäksi myös toimivaan itsearviointiin. Siksi arviointi olisi miellettävä ennen kaikkea oppilaiden, opettajien ja heidän muodostamansa kouluyhteisön itsearvioinnin prosessiksi, joka on ankkuroitunut eettisyyteen, yhteisöllisyyteen ja  yhteiseen elämänkäytäntöön.  Silloinkin, kun arviointi suoritetaan ulkopuolisen tahon toimesta, sen tulisi palvella tätä luovaa itsearvioinnin prosessia koulun ja kouluyhteisön jokaisen jäsenen parhaaksi.