Opetusalan eettisen neuvottelukunnan kannanotto 20.5.2005

MITEN KASVAA JA KASVATTAA MONIARVOISESSA YHTEISKUNNASSA

Kasvatus yhdenvertaisuuden kunnioittamiseen ja syrjimättömyyteen

Koulun tehtävä on kasvattaa lapsia yhteiskuntaan, jonka tavoitteena on kaikkien sen jäsenten ihmisarvoa kunnioittava ja yhdenvertainen kohtelu. Moniarvoisessa yhteiskunnassa tämä edellyttää erilaisuuden hyväksymistä ja syrjinnästä pidättymistä. Yhteiskunta täsmentää lainsäädäntöä kehittämällä, mitä syrjimättömyys ja erilaisuuden hyväksyminen Suomessa tarkoittavat. Tärkeitä lakeja tässä suhteessa ovat yhdenvertaisuuslaki (21/2004), uskonnonvapauslaki (453/2003), laki parisuhteen rekisteröinnistä (950/2001) ja tasa-arvolaki (609/1986, uusi valmisteilla). Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Laki sallii sellaisten henkilöiden positiivisen erityiskohtelun, joiden voidaan ajatella olevan erityisen suojelun tarpeessa.

Opettajalla on kaikki Suomen lain mukaiset kansalaisoikeudet tehdä omat valintansa, tulla kohdelluksi edellä mainituissa laeissa tarkoitetussa mielessä yhdenvertaisesti ja saada suoja syrjinnältä. Opettajan oikeuksiin kuuluu oikeus avoimesti ja julkisesti ilmaista tai olla ilmaisematta ikänsä, kielensä, kansalaisuutensa, etninen tai kansallinen alkuperänsä, uskontonsa, vakaumuksensa, sukupuolinen suuntautumisensa ja muita vastaavia henkilöön liittyviä seikkoja.

Virkavastuu ja julkisen vallan käyttö

Edellä mainittujen oikeuksien yhteydessä on kuitenkin myös otettava huomioon, että opettaja toimii tehtävässään julkisen vallan käyttäjänä ja auktoriteettiasemassa suhteessa oppilaisiin. Opettajalla on myös merkittävä koulutukseen perustuva asiantuntijavalta. Valta-asema tulee erityisesti esille oppilaiden ja koulutettavien arvioinnissa ja oppimistulosten arvostelussa. Valta-asema on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa, jolla on vaikutusta oppilaiden elämään.

Opettajan tulee ottaa huomioon valta-asemana julkisen vallan käyttäjänä ja asiantuntijana erityisesti silloin, kun on kyse hänen persoonallisuuteensa ja yksityiseen elämäänsä liittyvien seikkojen sekä hänen uskontoa, politiikkaa, ideologioita ja elämänihanteita koskevien arvostuksiensa ilmaisemisesta. Opettajan persoonallisuus, arvot ja valinnat eivät saa olla uhka oppilaiden oikeudelle tulla kohdelluksi tasavertaisesti ja ilman syrjintää sekä saada koulujärjestelmän tavoitteiden mukaista opetusta ja kasvatusta. Opettajalla ei myöskään ole oikeutta käyttää valta-asemaansa ja asiantuntijuuttaan henkilökohtaisten arvostustensa ja valintojensa suosittamiseen oppilaille. Sen sijaan hänen keskeinen velvollisuutensa on opettaa oppilaita yhdenvertaisuuden kunnioittamiseen ja syrjinnän välttämiseen.

Opetus kasvun ja kehityksen ohjaamisena

Opettajan työn lähtökohta ovat toisen ihmisen kasvun ja kehityksen ohjaaminen sekä sen edistäminen, että kukin voi kehittyä oppijana ja ihmisenä täyteen mittaansa. Opettajan persoona, henkilökohtaiset sitoumukset ja valinnat eivät saa olla este oppilaiden tasapainoiselle kehitykselle, avoimelle tiedon etsinnälle tai oppilaiden valintojen tekemiselle. Opettajan ei tarvitse vetäytyä neutraalisuuden kuoreen, mutta hänen toimintansa lähtökohtana tulee olla oppilaiden ja heidän vanhempiensa oikeuksien kunnioittaminen sekä oppilaiden kasvun ja kehityksen edistäminen.

Opetus vuorovaikutuksena

Opetus edellyttää aitoa vuorovaikutusta opettajan ja oppilaiden välillä. Opettajan persoonallisuus on merkittävä arvo ja väline tässä työssä. Ilmaistessaan persoonaansa, valintojaan ja arvostuksiaan opettaja voi myönteisellä tavalla toimia esimerkkinä siitä, millaisia erilaisia yhdenvertaista ja kunnioittavaa kohtelua ansaitsevia ihmisyyden toteutumismuotoja elämässä voidaan kohdata. Opettajan on kuitenkin aina tarkoin harkittava, miten ottaa huomioon yksityiselämän ja virka-aseman sekä arvostusten ja asiantuntijuuden väliset suhteet. Opettajan yksityisyyden suojelu tarpeettomalta julkiselta käsittelyltä voi monesti olla tarpeen sekä opettajan itsensä että oppilaiden vuoksi. Uskontoon, politiikkaan, ideologioihin, kansalliseen ja etniseen alkuperään sekä sukupuolisuuteen liittyvistä asioista puhuttaessa on opettajan otettava huomioon myös se, että lasten kyky ymmärtää näihin seikkoihin liittyviä ongelmia kehittyy vähitellen. Siksi niitä on käsiteltävä kuhunkin ikäkauteen ja kehitysvaiheeseen sopivalla tavalla.