Opetusalan eettisen neuvottelukunnan kannanotto 18.1.2007

KODIN JA KOULUN YHTEISTYÖ KUULUU OPETTAJAN AMMATTIETIIKKAAN

Uudistunut opetustoimen lainsäädäntö korostaa kodin ja koulun yhteistyötä. Siihen kuuluvat yhteiset keskustelut lapsen ja nuoren kasvusta ja kehityksestä, oppimisen ohjaamisesta ja oppilaan arvioinnista. Yhteistyöhön kuuluvat myös koulun kehittämiseen ja toiminnan arviointiin osallistuminen. Opettajan ja huoltajien näkökulmat ovat erilaiset, mutta kumpaakin tarvitaan. Yhteistyölle on tärkeää, että vanhemmat ja opettajat löytävät keskinäisen luottamuksen kasvatuskumppaneina.

Oppilaan tuki   

Opetus, ohjaus ja kasvatus kuuluvat opettajan perustehtäviin. Opettajan ammatillista osaamista tarvitaan siihen, että erilaiset oppilaat voivat saavuttaa koulunkäynnille asetetut tavoitteet. Opettajan ammattiosaamista on myös taito saada vanhemmat tukemaan lapsen oppimista. Lapsi tarvitsee sekä kodin että koulun kannustusta ja ohjausta. Kodin ja koulun yhteistyö on erityisen tärkeää silloin, kun koulunkäynnissä ilmenee ongelmia, ja oppilas tarvitsee erityistä tukea ja ohjausta. Vaikeuksiin tulee puuttua riittävän ajoissa. Opettajalta edellytetään taitoa tukea ja opastaa myös vanhempia. Tämä koskee myös lahjakkaiden lasten vanhempia. Joskus opettajilla ja vanhemmilla saattaa olla ristiriitaisia odotuksia lapsen kehitykseen nähden. On tärkeää, että ne pystytään tunnistamaan ja niistä keskustellaan. Tavoite on löytää yhdessä oppilaan kehitystä parhaiten tukevat muodot. Yhteistyö edellyttää vanhempien kuulemista ja kuuntelemista lapsen ja nuoren kehitykseen liittyvissä kysymyksissä.

Koulun kehittäminen

Kodin ja koulun yhteistyötä tarvitaan yksittäisen oppilaan kasvun tukemisen lisäksi myös koulun yleisessä kehittämisessä. Opetussuunnitelma linjaa koulun toimintaa. Vanhemmille tulee antaa tietoa ja välineitä, jotta he voivat osallistua opetussuunnitelman kehittämiseen. Useimmille vanhemmille koulussa käytetty kieli on vierasta. Siihen sisältyy suuri määrä pedagogisia käsitteitä ja ammattitermejä. Vanhemmat tarvitsevat myös tietoa ja mahdollisuutta keskustella koulun hallinto- ja päätöksentekokysymyksistä.  Opetustoimen säädösten mukaan vanhemmat osallistuvat myös koulun toiminnan ja vaikuttavuuden arviointiin ja sen suunnitteluun. Opettajien ja koulun johdon ammattitaitoa on se, että vanhemmat otetaan mukaan ja nähdään heidät voimavarana.

Kodin ja koulun yhteistyötä tarvitaan myös ns. koulunkäynnin nivelkohdissa, kuten esimerkiksi lapsen siirtyessä uuteen kouluun tai kun siirrytään alaluokilta yläkouluun. Vanhemmat ovat koulutyön resurssi myös keskinäisenä yhteistyöverkostona. Koululle on paljon apua, jos syntyy yhteishenkeä ja -toimintaa koko kouluyhteisön kesken. Silloin oppilaat voivat saada tukea ja innostusta opintoihin, harrastuksiin ja vapaa-ajantoimintoihin monelta aikuiselta. Koulu ei voi olla vanhempaintoiminnan vastuunkantaja, mutta voi se luoda toiminnalle puitteita ja antaa sille tilaa.  Kodin ja koulun yhteistyötä voidaan toteuttaa hyvin erilaisin, koulukohtaisin muodoin.

Kodin ja koulun yhteistyölle tarvitaan myös rakenteellisia puitteita. Se voi merkitä esimerkiksi vanhempien tapaamiseen tarkoitettua rauhallista tilaa ja riittävää aikaa. Yhteistyön tärkeimpiä edellytyksiä on kuitenkin sen näkeminen tärkeäksi ja sen arvostaminen. 

Yhteistyön erilaiset roolit

Koulun ja kodin roolit tulee  selkeyttää molemmille osapuolille. Koulu toimii rajallisilla voimavaroilla  ja sitä sitoo useiden erilaisten oppilasryhmien tarpeiden huomioon otto. On tärkeää, että vanhemmat tietävät toiminnan reunaehdot, ja missä he voivat olla apuna. Vanhemmille on myös tärkeää tietää hyvissä ajoin opetuksen kehittämisprojekteista tai muista koulussa tapahtuvista muutoksista, jotta he voivat osaltaan ymmärtää oman roolinsa muutoksen yhteydessä.

Opettajan työhön kuuluu sellaisen toimintakulttuurin ja ilmapiirin välittäminen, jossa vanhemmat otetaan todellisiksi kumppaneiksi. Silloin on nähtävä, että vanhemmat eivät ole yhtenäinen joukko ja heidän valmiutensa tukea lapsensa oppimista ovat hyvin erilaiset. Vanhemmat katsovat asioita oman lapsensa näkökulmasta, ja ongelmatilanteissa siihen sisältyy usein myös voimakkaita huolen ja pelon aiheita. Opettajan tehtävänä on arvioida tilannetta kouluyhteisön ja pedagogisen asiantuntemuksen näkökulmasta. Opettajan rooli oppilaaseen nähden ei ole ensisijaisesti tunne- ja kiintymyssuhde vaan ammatilliseen asiantuntemukseen perustuva vuorovaikutussuhde, johon liittyy myös paljon kasvatusvastuuta varsinaisen opetustehtävän lisäksi

Valta-asema tuo haasteita

Opettajan ja vanhempien suhde ei ole täysin tasa-arvoinen. Opettajalla on aina virkaansa liittyvä valta-asema lapseen nähden. Se tulee esille erityisesti koulusuoritusten arvostelussa ja lapseen liittyvissä lausunnoissa. Kodin ja koulun tulee  tunnistaa valta-asemasta aiheutuvat jännitteet, jotka saattavat olla myös esteenä sille, että asioista puhuttaisiin avoimesti. Opettajan ammattietiikkaan kuuluu, että vanhempien ei tarvitse pelätä, että ristiriidat vieritetään lapsen kannettavaksi. Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän vanhemmat ovat tästä huolissaan.

Selkeät pelisäännöt yhteistyölle

Yhteistyö vanhempien kanssa kuuluu avoimeen yhteiskuntaan. Koti ja koulu ovat kasvatuskumppaneita. Yhteiskunnassa on tapahtunut suuria perheitä koskevia muutoksia. Perinteisen ydinperheen rinnalle on tullut erilaisia perhemalleja, joissa lapsella on yksi huoltaja tai hänellä voi myös olla useita tärkeitä aikuisia, joilla on lähituntuma hänen koulunkäyntiinsä. Kodin ja koulun yhteistyön kannalta on tarpeen, että lapsen kanssa eri rooleissa toimivat tahot tietävät oikeutensa ja velvollisuutensa kouluun liittyen. Selkeät pelisäännöt edistävät yhteistyötä.

Yhteistyön ongelmien kohtaaminen

Yhteistyöhön voi sisältyä myös ongelmia. Vanhemmilla itsellään saattaa olla sellaisia vaikeuksia, jotka heijastuvat lapsen koulunkäyntiin ja myös kodin ja koulun yhteistyöhön. Tällainen yksittäinenkin tapaus saattaa viedä runsaasti opettajien ja kouluyhteisössä toimivien aikaa ja energiaa. Joskus ongelmaa halutaan pitää pinnan alla, ja se kuluttaa kuitenkin useita eri tahoja. Ongelma ei ratkea yleensä yksittäisen opettajan toimin, vaan siihen tarvitaan useiden asiantuntijoiden apua.

On myös vanhempia, jotka eivät halua tai jaksa osallistua kodin ja koulun yhteistyöhön. Se voi olla merkki siitä, että he ovat tyytyväisiä koulun toimintaan sinällään. Joskus osallistumattomuuteen liittyy muita esteitä. Etnisissä ja valtakulttuurista poikkeavista ryhmissä saattaa olla vanhempia, jotka arkailevat osallistua yhteistyöhön esimerkiksi puutteellisen suomenkielen taidon vuoksi tai heillä ei ole riittävästi tietoa suomalaisesta koulujärjestelmästä. Koulun olisi tärkeää tunnistaa syyt eri ryhmien kohdalla. Tärkeää on, että lapsi ei joudu kärsimään vanhempiensa osallistumisesta tai osallistumattomuudesta koulun toimintaan..  

Opettajankoulutuksen tärkeys

Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa tulee  olla huomattavasti nykyistä enemmän valmennusta yhteistyöhön vanhempien kanssa. Koulutuksessa tulee ottaa huomioon vanhempien erilaisuus ja tunnistaa myös ne tilanteet, joissa opettajan ammattitaito ei riitä, ja joissa tarvitaan muiden asiantuntijoiden apua. Yhteistyön edistämiseksi tarvitaan myös täydennyskoulutusta, joka voi olla myös yhteisiä sekä opettajille että vanhemmille. Tällaista tarvitaan esimerkiksi koulun toiminnan arvioinnin yhteydessä.
 
Avoimuuden merkitys

Opetusalan eettinen neuvottelukunta on aikaisemmassa kannanotossaan "Koulu työyhteisönä" korostanut: "Kouluyhteisön yhteistyötä koskeva toimintakulttuuri välittyy myös oppilaille ja muokkaa heidän käsitystään eettisesti toimivasta yhteisöstä. Kohdattavat eettiset ongelmat ja niiden ratkaisut vaativat avoimuutta ja rohkeutta tarkastella asioita yhteisön eri jäsenten tai kumppaneiden perspektiiveistä." Tällainen avoin ja rohkea asioiden tarkastelu ja yhteisten asioiden käsittely on erittäin tärkeää kodin ja koulun yhteistyössä. Opettajan ammattietiikkaan kuuluu, että lähestymistapa on vanhempia kunnioittava ja heidän elämäntilannettaan ymmärtävä.